Olen Hietalan Auli, koiraihminen koko sielultani. Ensimmäisen koiran hankimme perheeseemme, kun olin noin 10-vuotias. Se oli saksanpaimenkoiran ja jonkun muun rodun sekoitus, suuri ja viisas. Siitä lähtien koirat ovat kuuluneet elämääni.
Koiranpidossani tuli tauko, kun lapseni Tiina ja Tuomas tulivat kuvioihin. Ensimmäisen suomenlapinkoirani hankin vuonna 1992. Whiteheatin Verneri saikin minut rakastumaan rotuun korviani myöten. Toinen rakas rotu minulle on ollut kääpiösnautseri, johon ihastuin Juliuksen Ulkomaan Uunon, kotoisammin Viljamin kautta. Juliuksen kennelistä minulla olikin useampi kääpiösnautseri, mutta ne ovat yksi kerrallaan nukkuneet pois.
Kotoamme löytyy kuitenkin kaksi muuta pienempää pystykorvaa, Volpino italiano Kuisma-Kullervo ja Mittelspitz Kerkko-Uolevi. Kiitos Kotilan kenneliin Irmalle ja Heikille, näistä ihanista pikkupojista.Asun Kajaanissa Hevossuolla koirieni kanssa omakotitalossa. Täällä meidän on hyvää elää lähellä luontoa. Koirankasvatusta olen suunnitellut tekeväni pienimuotoisesti. Tuleviin pentuihin pääsette tutustumaan pennut sivun kautta. Kävin kasvattaja-kurssin vuonna -08 ja sen päätteeksi hain (ja sainkin) kennelnimen Kolme Veetä. Kennelnimen takana on elämäni kolme merkittävintä koiraa Verneri, Viljami ja Viivi-Liina.

Minä taas puolestaan olen Oona Hynynen -94 vuonna syntynyt nuori nainen, Aulin tytön tyttö. Olen muuttanut Siilinjärveltä Kajaaniin mummoni luokse asumaan vuonna 2010. Olen myös koiraihminen koko sielultani ja olenkin kasvanut koirien keskellä. Haaveena minulla oli käydä jossain vaiheessa kasvattajakurssi ja sitä kautta alkaa toimimaan mummon rinnalla ns. virallisesti tässä kasvatustoiminnassa. Haave toteutuikin kun pääsin kurssille ja sieltä sain todistuksen keväällä 2013. Muutoksen kennelnimeen Kennelliittosta hain syksyllä 2014 ja olen siis nyt toisena virallisena kasvattajana. Syksyllä 2019 kävin myös Kasvattajan jatkokurssin, josta sain myös todistuksen.
Olen töissä kehitysvammaisten ryhmäkodissa ja töissä minulla kulkee mukana Fredi rapsutustuksia ja hellyyttä hakemassa. Harrastuksiini kuuluu koiranäyttelyt ja syksyllä 2012 kuvioihin tuli Kaverikoiratoiminta, jossa olinkin kymmenkunta vuotta mukana, kunnes vuonna 2022 jäin toiminnasta toistaiseksi pois.
Minun ihan ensimmäinen oma koirani, kääpiösnautseri Vihtori jouduttiin nukuttamaan alkuvuodesta 2018. Vihtori eli muutamaa päivää vaille 15 vuotiaaksi.
Kotisivujen ja blogin päivitykset kuuluvat hommiini. :)

Kasvattajina painotamme kasvatustyössämme rehellisyyttä, avoimuutta ja terveyttä. Toivommekin, että meihin oltaisi yhteydessä kasvateistamme niin hyvissä kuin ikävissäkin asioissa. Näin tiedämme, missä olemme onnistuneet ja mihin taas tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Pentuja meillä on noin 1-2 vuoden välein, mikäli koirien terveys ja muut asiat sen sallii.

Pentueemme syntyvät kotonamme, eikä meillä ole erillisiä kenneltiloja vaan pennut saavat jakamattoman huomion ihmisten keskellä.

-Auli ja Oona-